PANU (ei ole kuullut. Vaikeroiden) Poikani kirosin … umpilukkoon joukon kirosin!—Luulin Kiesuksen—oma haltijani hänet käsistäni vei—(juoksentelee, huutaa) Jouko, minne menit, tule pois, Jouko! Elä pelkää … tule pois!—Etsi, Ilpotar, tuo hänet tänne—koetan peruuttaa sanani, kironi kovan katkaista (kuvan edessä)—uhraan kaikki, mitä on—vaikka oman vereni vaatinet.—Ei auta, umpilukkoon hänet kirosin—

ILPOTAR

Minkätähden? Mitä teki?

PANU

Mitä seisot? Riennä etsimään!

ILPOTAR Uhrisaattue liikkeelle läksi, silloin tuli ja talon piiritti—eihän miehillä aseita—hinnan päästäsi lupasi—kohta on täällä!

PANU

Kuka?

ILPOTAR

Kontolan pappi!

(EMÄNTÄ tulee.)

EMÄNTÄ

Voi minkä teit!—Houri ja höpisi! Ei tuntenut äitiäänkään!

PANU

Miks'et tuonut häntä tänne? Miksi päästit menemään?

EMÄNTÄ Miks'en tuonut? Ettäkö olisit vielä hengen vienyt, kun jären veit! Enkä saanut tulemaankaan. Käsistäni karkasi. »Auta, pappi,—auta, pappi!» huusi mennessänsä. Siellä on nyt Panun tietäjän poika Martti papilta apua hakemassa isänsä vihoja vastaan!

PANU

Pahat henget kimppuusi!

EMÄNTÄ (yhä enemmän kiihtyen) Ja minä viisi hengistäsi, haltijoistasi! Sinua ikäni kaiken vapisin, haltijoitasi en ikinä! Itselläni on suojeluspyhät paremmat! Niiden nimeen jos poikani pyhitin, ei olisi nyt sillä jälellä, onneton. Miks'en häntä kohta synnyttyään Valamoon vienyt, miks'en häntä alun pitäen omaan uskooni neuvonut!

PANU

Näitkö Joukoa?—Mihin uskoosi?

EMÄNTÄ (huutaa) Ainoaan oikeaan ja autuaaksi tekevään! Kastettu olen! Kastettu Valamon monasterissa pyhän Maarian nimeen ja Marjaana on nimeni! Sinne menen ja sinne Joukon vien! Siellä parantavat, siellä kirosi peruutetaan!

PANU

Et ole kastettu, valehtelet.

EMÄNTÄ Vai valehtelen! katso tätä! (repäsee vaatteensa auki ja tempaa rinnaltaan ristin ja ojentaa sen Panun eteen.) En pelkää sinua! En ole milloinkaan pelännyt! Käärmeesi tapoin! Pappiakin autoin, hänelle ruokaa lähetin, minä pönkän palavan saunan ovesta potkasin! Kiitä minua siitä, että hankkeesi myttyyn meni! Vai valehtelen minä! Vai olenko koskaan taikojasi tehnyt? Vai olenko pakanallisiin uhreihisi koskaan osaa ottanut? Neitsyt Maarian nimeen ja kaikkein pyhimysten nimeen olen—heitä olen palvellut, heille pyhää tuohusta polttanut! (Panu riistää jumalankuvan hänen kädestään ja heittää hänet itsensä pitkin maata menemään. Kuin villitty kimpoaa emäntä sieltä ylös.) Tapa minut, tapa vaan niinkuin Annikin tapoit! Niinkuin Reidan tapoit! Niinkuin Joukon menetit! Tapa minut, niin tuon saat (osottaa Ilpotarta)—sitä vuottaa ja väijyy—häntä olet naisenasi pitänyt, minua orjanasi—väkisin minut veit, paljon saavasi luulit, et mitänä saanut, et rahtuista rahoa, petyit kaupoissasi, Valamon kirkon kelloissa myötäjäiseni kelluu! Ota sieltä, jos yletät!

PANU

Pois näkyvistäni, narttu! Herennet haukkumasta! (Potkasee häntä sydänalaan. Emäntä horjuu ja hoipertuu alas vaaran rinnettä.)– Kuoliko se?

ILPOTAR

Räähkää, miten rääkyi!—Nyt siitä pääsit!

PANU

Itkisit, et ilkkuisi.

ILPOTAR Mahdoit minua uskoa—enkö sanonut jo heti hänet tänne tuotuasi, ett'ei siitä naisesta tietäjän tekijäksi. Sinne meni Panujen suku! Eläisi nyt poika toisen naisen…

PANU (raa'asti)

Eihän ollut eläjätä sinunkaan sikiössäsi!

ILPOTAR Kuoli, kun kuolevaksi toivottiin. Vaan olisiko kuollut, jos jäi Jouko syntymättä? Sano se, Panu!

PANU

En minä häntä tappanut.

ILPOTAR Tappoivat ennen tietäjäin toivotuksetkin!—Sanotaan, että tappoivat toivotuksetkin!—Pelkäsit hänestä Panun tulevan Joukoa paremman.

PANU Ei olisi porton äpärästä koskaan Panua tehty! Eikä tehtäisi!—Turhia toivot!

ILPOTAR Porton äpärästä!—Toivonko? En toivo, en tule, vaikka käsin kantaisit, vaikka polvillasi rukoilisit! On uudet ystävät! On—! Vai porton äpärästä! Sekö palkka minulle, että taloasi hoidin, orjiasi opastin, että itseäsi kaikissa ahdingoissasi autoin! Kuka metsämiehet matkalla hoiti, kuka kylysi lämmitti, kun kylmästä tulit, kuka sinun tähtesi heimon parhaat miehet hylkäsi, kuka voudin viehätti, että sinulle hyvänä pysyisi ja hankkeesi menestyisi? Heitit, kun et enää tarvinnut! Vai äpärä poikani, ainoani, itkettyni!—Tulkoon pappi!—Siellä tulee!

(KARI, REITA, RAJALAINEN, SAVOLAINEN, KAINULAINEN y.m. aseellisia kontolaisia tulee ajaen edellään ILPOA, JORMAA y.m. aseettomia panulaisia. Kuuluu huutoja: »missä Panu?»)

ILPOTAR

Tääll' on Panu!

MARTINUS OLAI (tulee) Siinä hän on!—Tänne miehet!—Toiset palatkaa veräjälle niemen kannakseen! Elkää päästäkö ketään sisään eikä ketään ulos!

PANU

Mitä täällä teet? Mitä minusta tahdot?

OLAI Tietänet kysymättäsikin, mitä sinusta tahdon. Kuninkaan ja kirkon nimissä vangitsen sinut, murhamiehen ja velhon. Sitokaa hänet!

(Kari käy muiden miesten avustamana Panun kimppuun.)

PANU

Pois minusta!—Auttakaa, miehet!—Käykää päälle!—Tulkaa—tänne!—Ilpo!

OLAI

Pysykää siellä! Ken kätensä kohottanee, hänet keihäällä lävistän!

PANU

Ilpo!—Mitä seisotte?

ILPO

Emmehän mitä voi! Yllätti meidät aseettomat miehet!

PANU

Noutakaa aseenne! Rientäkää kylään!

OLAI

Pysykää aloillanne, olette saarretut!

ILPO

Emme pääse kylään … oli pannut vartijat kannakselle…

ILPOTAR (ilkkuen) Loihdi, Panu, aseet miehillesi! Tee temppusi, lue loitsusi, suuri tietäjä!

PANU

Murtakaa saarros! Elkää antako hänen minua ottaa! Kivillä heittäkää! Seipäillä lyökää!—Voi teitä raukkoja! (Koettaa riuhtaista itsensä irti.)

OLAI

Elkää päästäkö häntä!

KARI

Kyllä pysyy, kun minä pitelen! (Kiristää kädet selän taa.)

PANU

Ilpo! Vie voudille sana—että apuuni rientää!

KARI

Voudille!

OLAI Sai jo tuomionsa voutikin. Noidan nuoli näkymättömästä kaaresta ammuttu selkäänsä sattui, hänet kosken padosta kuohuihin syöksi.

PANU

Noidan nuoli?

KARI

Noidan nuoli—jousesta noitumattomasta ammuttu!

PANU

Sinunko?

OLAI Jumalatta eli, armotta kuoli—ei hänestä enää sinulle apua.—Tänne miehet! (astuu uhripuulle.)

JORMA (astuu väliin)

Elä iske pyhää puuta! Laske alas kirveesi!

OLAI

Alas epäjumalat!

JORMA

Jos Panun epähaltijan kuvan kaadatkin, säästä isiemme puu!

OLAI

Yhdessä kaatukoot yhteen kytketyt!

JORMA

Eivät ole meidän yhteen kytkemät!—Elä meiltä onneamme vie!

OLAI

Väisty vanhus! Onnen paremman sinulle sijaan annan.

JORMA

Ja minkä antanet?

OLAI

Annan ainoan oikean Jumalan.

JORMA En sinun jumalastasi minä. Toiseksi luulin, toinen onkin. Hyväksi haastoit, laupiaan, lempeän lupasit,—on koston, vihan ja vainon jumala jumalasi. Toivoin tulleesi rauhaa, rakkautta tuomaan, luulin hyvänä vieraana viipyväsi, herttaisia haastelevasi, uusia opettavasi—olisi katsottu, olisi kuunneltu, olisi otettu, mikä oikeaksi nähtiin. Laaja on taivahan laki, kaikki hyvät haltijat orttensa alle mahtuisi—jätä pystyhyn pyhä puumme!

NAISIA (puun ympärillä)

Jätä pystyyn pyhä puumme!

OLAI

Pois naiset!—(lyö puuta.) Laho on pyhä puunne! Ontosti kumahtaa!– Iskekää miehet!

RAJALAINEN

Pidä keihästäni! On siinä kaskimetsää, on tasaista tanhuata!

JORMA

Sua opastin, sinut Panun pauloista pelastin!—Ei kuule!

SAVOLAINEN

Hakataan yhdellä tiellä koko lehto!—Pidä takkiani!

RAJALAINEN

Nyt uskallatte?

SAVOLAINEN

Ei nyt pelkoa Panusta.

KAINULAINEN

Katso kummitusta!—Mikä jumalalta käden vei? Menköön toinenkin!

SAVOLAINEN

Menköön pääkin!

RAJALAINEN (hakkaa puuta)

Siin' on verkkojen varastamasta!—Siinä pyydysten pilannasta!—

SAVOLAINEN

Siinä karjan kironnasta!

KAINULAINEN

Siinä hallan huounnasta!

HUUTOJA PANULAISTEN PUOLELTA Pyhän puun kaatavat!—Voi, mitä tekevät!—Pyhän lähteen jalkoineen sotkevat!—Ei tule ikänä haltija näille maille takaisin!

ILPOTAR

Uuden ja paremman pappi antaa!

NAISTEN HUUTOJA

Olisi antanut olla pyhän puun kaatamatta!—Sydäntäni vihloo!

PANU Heille otukset eteensä ajoin! Karhut kiersin! Hirvet hiihdin! kaupat kävin!—ei kohoa avuksi yksi ainoa käsi! (Puu kaatuu.) Tuli taivahan polttakoon!

JORMA

Voi, minkä teki!

OLAI Siinä hän makaa murskana maassa! Suulleen suistui jumalanne! Kukistettu on valtasi, Panu! Voimaton on vihasi, kärjettömät kirosi!—Voitettu olet!

REITA

Taattoni kuolemansa kosti!

KARI

Annikki kosti!

OLAI Vanhurskas Jumala kosti. Häntä pilkkasit ja uhmasit, Panu. Kirkon kirosit ja häpäsit, minut, Jumalan palvelijan, tappaa aioit. Siitä olet sidottu ja siitä olet palkkasi saapa!—Teille, jotka häntä sokeudessanne seurasitte, minä armon ja anteeksi annon julistan. Ken oikean uskon omistanee ja kasteen kohta paikalla ottanee, saakoon metsänsä pitää ja eränkäynti-oikeutensa. Uusi kuninkaan vouti kastetut kuninkaan metsästäjinä pitää, vaan kastamattomat pois karkoittaa. Haltijanne huoneen hävitin, mutta samalle sijalle rakennamme Herralle temppelin. Siinä te uutta Jumalaa palvelette.

ÄÄNIÄ

Ei osata—ei tiedetä…

OLAI Tulen teitä neuvomaan ja opastamaan. Olen hänestä teille jo kertonut ja julistanut. Yhä vielä lisää kerron ja julistan. Ett'ette koskaan ilman opastajaa olisi, jätän teille opastajaksi uuteen uskoon Reidan—

PANU

Reidan?

ILPOTAR

Reidan!

(Seuraavan kestäessä lähentelee hän REITAA ilmeisellä mielenkiinnolla.)

OLAI Reidan, joka teille pyhiä kirjoja lukekoon ja lapsenne lukemaan opettakoon. Ei ole hän teille outoa heimoa eikä vierasta verta. Omaa sukuanne hän on, veljenne, jonka retket Jumala ihmeellisesti johti ja valasi, että teitäkin nyt valaista voisi. Viisaasti luuli Panu tehneensä, kun hänen taattonsa tuhosi ja talonsa poltti. Nyt ovat hänen hankkeensa häntä itseään vastaan kääntyneet. Panulan nyt Reita omaksensa saakoon ja siinä asukoon. Pappilaksi Panula muuttukoon. Opettajanne hän olkoon niinkuin isänsä ennen kuuluu olleen, mutta oikeaa tietoa hän teille jakakoon, opettakoon teitä tuntemaan ainoata oikeata Jumalaa, joka on kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja hänen nimeensä nyt kastettavaksi käykää!

ÄÄNIÄ (hyväksyviä ja nurkuvia)

Isä, Poika ja Pyhä Henki!

PANU Et tehnyt tätä, et minulle mitään mahtanut, jos ei oma vereni vastaani noussut, oma tappamani takaisin tullut. Minua oli auttavinaan, sinua auttoi, sala-ansat viritti, itselläni pääni hinnan maksatti. Oli jo Reidan henget hallussani, kohta olisi sinunkin henkesi olleet. Kerran pelastuit, toiste et olisi. Vaan vielä sodat syttyvät, vielä vainot viriää, vielä vihat entistä isommat pilviä punaa! Nousevat sauhuna ilmaan kirkkosi ja palavat pappilasi! Vielä Korpivaara Kontolan kukistaa—

OLAI

Käy—lähdemme, miehet! Vie hänet venheihin, Kari.

KARI

Tuoss' on, taluta itse!—(heittää köyden kädestään.)

REITA (tarttuu köyteen)

Minä talutan!

OLAI

Etkö tule kanssani, Kari?

KARI En tule kanssasi enempi.—Nyt sinua seuraan, Jorma! On helppo ollakseni, ei nyt Panun isku päätäni paina.

PANU (alta kulmainsa väijyen) Yhtä sinulta kysyisin, enhän sinulle enää mitään mahda: sano suotta minulle salaiset sanasi, joilla minut voitit—et heitä enempi tarvitse…

REITA (hädissään)

Elä sano Panulle sanojasi! Elä sano sanojasi!

ILPO JA MUUT

Sano sanasi, sano!

ILPOTAR

Elä sano, elä ilmaise…

PANU

Etkö uskalla?

OLAI

Salaiset sananiko?—Ne juur'ikään kuulitte. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen—siinä sanani!

PANU (ylenkatseellisesti naurahtaa)

Ei ne oikeat sanasi!—et uskaltanut—vielä minua pelkäät!

(MARTINUS OLAI, PANU, REITA y.m. lähtevät.)

JORMA

Minne viet hänet?

OLAI Kaikista pahoista töistään palkkaansa saamaan—Turkuun tuomittavaksi ja roviolla poltettavaksi. (Menee.)

JORMA Roviolla poltettavaksi! Jo tuli tuho tietäjälle, jo Panuille päiväin päätös—taisi tulla Karjalan kansallekin.

ILPOTAR Ei kansalle tuhoa tullut—Panu otettiin, Reita sijaan annettiin—on sukuamme, on omaa heimoamme, on pojalla isänsä muinaiset haltijat— rinnan heitä papin haltijain kanssa palvelemme, toista toisen vuoron— ei ole tarvis vaihtokauppoja katua.—Kastettavaksi kutsui pappi— käydään kaikki, kaste otetaan!

1:N MIES Lupasi pappi eläessä hyvän huolen pitää…

MUUAN VANHA VAIMO

Ja kuoltua sanoi avonaiset taivaat antavansa…

JORMA Valetietoa oli Panun tieto, pahoin teki kaikki, väärät haltijat toi, oikeat pois pelotti, tyhmät taiat neuvoi, pyhät paikat pilasi, hyvät haltijat häpäsi ja vihotti,—en olisi toki tuota loppua hänelle tulevaksi suonut.

4:S MIES Mitä teemme, miehet?

ILPOTAR

Teette min' sanoin!

4:S MIES En akalta neuvoa kysynyt. Sano mielesi, Jorma!

1:N MIES Sano, Jorma, käymmekö kastettavaksi?

JORMA Nytkö Jormalta neuvoa kysytään? Ei ennen hänen tietojaan tarvittu. Vaan kun mieltäni kysytte, niin mieleni sanon. Väinön tiedon hylkäsitte, ainoan oikean annoitte ylen. Sama teille luopioille, kenen jumalia palvelette. Ei vääristä tiedoista toinen toistansa parempi. Tehnette niinkuin vaatii voittajanne.

ILPO

Entäs sinä, Jorma?

JORMA Minä en Väinöä kenenkään Kiesukseen vaihda. En kärsi kuulla kellojen tältä vaaralta kumisevan, ei siedä silmäni nähdä kaskisavujen pyhän vuoren rinteiltä nousevan, mistä ennen uhrisavut ukon ilmoihin yleni. Pois lähden! Tuonne salojen siintävien siimekseen katoan!—Siellä Tapiolle uudet puut pyhitän. Tuosta taimen otan, vanhan puun maahan uuteen istutan.—Lähdemme Kari!

KARI

Lähdemme—hetipaikalla!

1:N MIES Ottakaa minutkin!

2:N MIES Minäkin tulen!

3:S MIES Minä myös!

1:N MIES Koko heimo lähtekäämme!

4:S MIES Jako heittäisimme talomme ja tavaramme Kontolaisten saaliiksi?

ILPOTAR

Laulajan loruja, ukko houkon hourehia!

4:S MIES Mieletöntä on Jorman puhe, päätöntä on koko heimon suotta pakotta lähteä nälkäkorpeen kuolemaan. En lähde, ennen vettä päähäni valatan. (menee.)

JORMA

Nälkäkorpeen kuolemaan? On taivas korpienkin takana. (Osoittaa metsiä, jotka heloittavat nousseen päivän valossa.) Tahdotteko kuulla laulua Jorman taivaasta?

KARI

Tahdomme kuulla—laula, lähtövirtesi viritä!

ILPOTAR

On tuo kuultu—(menee.)

(Kaikki muut paitse JORMA, KARI, KARITAR ja joitakuita muita menevät.)

JORMA

Eivät tahdo kuulla tarua Jorman taivaasta—pois menevät.

KARI Elä heistä—menkööt, kun menevät, sekasikiöt! Mieltäni etovat. Laula, laula, runoa rintani, säveltä sointuvaa nyt sydämmeni halajaa!

1:N NUORI MIES Niin minunkin!

2:N NUORI MIES Niin minunkin!

JORMA

Sanat tiedätte, sävelen tunnette?

KAIKKI

Tiedämme, tunnemme!

JORMA

Niinpä soikoon pyhältä uhrivaaralta vielä viimeinen uhrivirtemme:

(JORMA nousee uhripaaelle, KARI ottaa Jormalta kanteleen ja säestää.)

JORMA

Lähin kurja kulkemahan,
Henki heikko heilumahan,
Parempihin pääsemähän.
Kulin päivän korpimaita,
Ahomaita toisen astuin,
Kolmannen keveitä maita,
Vuorten harjoja vaelsin.
Loin ma silmän luotehesen,
Poikki maiden pohjosehen,
Paistoi aurinko ahoilla,
Vaaroilla iki-isoilla,
Loisti linna, hohti huone,
Lehdot kulta kuumottivat,
Tiesin taivoksi Tapion,
Asunnoksi autuaitten.

MUUT

Tiesin taivoksi Tapion,
Asunnoksi autuaitten.

JORMA

Oli pihlaja pihalla,
Tuvan eessä tuuhut tammi,
Käki kukkui pihlajassa,
Toinen tammessa helisti.
Siin' on talo silloin tehty,
Kun oli taivaskin taottu,
Siell' on salo saalihinen,
Viljahinen vaaran rinne,
Aina runsas riistakorpi,
Erä tuomatta tulevi,
Ajamatta antauvi!

MUUT

Erä tuomatta tulevi,
Ajamatta antauvi!

JORMA

Siell' ei laske Luojan päivä,
Alene ei aurinkoinen,
Ain' on kesä kestämässä,
Aina armahin juhannus,
Lakastu ei lehti puusta,
Kummut kukkivat iäti,
Eik' ole huolta huomisesta,
Ei suruja syömmen alla,
Ilo mielessä asuvi,
Tyyni riemu rinnassamme,
Taaton suurilla saloilla,
Asunnoilla autuaitten.

MUUT